Pysähtymisen ja rentoutumisen vaikeus
Eilen eteeni osui Facebookissa keskustelu, jossa puhuttiin rentoutumisesta, tai oikeastaan sen puutteesta ja mahdottomuudesta. Keskustelusta kävi ilmi, miten vaikeaa on rentoutua, tai edes yrittää sitä. Koko ajan pitäisi olla tekemässä jotakin. Meditaatio tai jooga ei onnistu, harjoitukset tyssäävät viidessä minuutissa siihen ettei yksinkertaisesti pysty olla paikoillaan. Paikoillaan oleminen, ja hidastaminen alkaa ahdistaa.. Toisaalta, rivien välistä oli myös luettavista pientä ylpeyttä suorittamisesta ja tästä pysähtymisen vaikeudesta.
Tunnistin " entisen" itseni noista kirjoituksista, ja minua oikein alkoi ärsyttämään se, miten moni, kuten en minäkään aikaisemmin, ymmärrä kehonsa signaaleita.
Mikäli meillä ei ole todettu oireyhtymää ( ADHD) tms joka vaikeuttaa rentoutumista ja pysähtymistä, on kyse usein jostain aika vakavasti kuitenkin. Jos pysähtyminen ja rentoutuminen on todella vaikeaa, se kertoo yleensä siitä ettei kehomme voi hyvin. Kehomme voi olla liian ylikuormittunut, kuten useimmissa tapauksissa onkin. Taustalla voi olla pitkään jatkunut univaje, ylikunto tai jokin muu vastaava tilanne , joka kuormittaa ja stressaa kehoamme. Toki elämässä on aina tilanteita, joissa kehossa kuormittuu halusimme tai emme. Pienten lasten vanhempana esimerkiksi univaje ja sen seuraukset ovat taattuja, mutta silloinkin voi aina tehdä jotakin, esimerkiksi levätä silloin kuin lapsetkin.
Myös rentoutuminen on opeteltavissa oleva taito. Sen oppiminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Sen oppiminen voi olla todella turhauttavaakin, ainakin näin koin sen aikanaan itse. Muistan vuosi sitten joogan aloitettuani, miten ensimmäiset kerrat tuntuivat jotenkin todella vaikeilta. Kehossani oli hyvä olo, mutta sen jälkeen tuntui kuin olisin monta tuntia ollut jonkun toisen asialla. Välillä oli vaikeuksia keskittyä, ja lähinnä toivoin, että tunti olisi pian ohitse.. Kun koin ensimmäisen oikeasti perille menneen harjoituksen, oloni oli sanoin kuvailematon. Se virkeys, energisyys ja samanaikainen levollisuus olivat tunteena jotain niin mahtavaa, että olen jäänyt siihen tunteeseen koukkuun.
En tokikaan enää tee harjoituksia niin säännöllisesti vaikka pitäisi. Koska arkeni on tällä hetkellä niin paljon rauhallisempaa, voin kokea rentoutumisen hetkiä ja sen vaikutuksia muuta kautta. Toki kehoni kaipaa joogan fyysisiä vaikutuksia.
Nykyään minulle rentoutuminen tarkoittaa esimerkiksi omaa aikaa kahvikupillisen ääressä aamuisin ennenkuin muut heräävät. Rentoutumisen ei missään nimessä tarvitse olla mindfullnesia tai muuta vastaavaa, se voi olla myös jotain mielekästä tekemistä.
Se, että osaan itse ottaa tällä hetkellä rennommin on vaikuttanut koko kehooni positiivisesti. Rennosti ottaminen omalla kohdallani tarkoittaa siis sitä, etten enää suostu suorittamaan elämääni ja arjen tehtäviä. Vaan teen niitä siten, kuin se tuntuu mielekkäältä.
Ensinnäkin huomaan palautuvani fyysisestä rasituksesta paremmin, enkä ole niin altis erilaisille pöpöille kuin aikaisemmin. Rentoutumisella on suuri vaikutus keskushermostoon ja sitä kautta koko kehoon, verenkiertoon yms, tämän olen ainakin itse huomannut.
Yksi suurimmista vaikutuksista omassa kehossani on voimavaroissa. Miten voimavarani ovat lisääntyneet, miten se vaikuttaa uneeni ja sen laatuun, jopa nyt viimeisen raskaus kuukauden aikana. Lisäksi voimavarojen hyvä palautuminen näkyy myös henkisessä hyvinvoinnissa. Kyky sietää stressiä ja vastoinkäymisiä on parempi.
Olen miettinyt koko eilisen ja tämän aamun sitä, miksi suorittaminen tuntuu edelleen koko ajan määrittelevän arvokkuutemme ja tehokkuutemme? Vaikka tällä hetkellä koko ajan enemmän painotetan tasapainoa, mielen ja kehon hyvinvointia ja yhteispeliä? Miksi suorittamisesta on niin vaikeaa päästää irti?
Tunnistin " entisen" itseni noista kirjoituksista, ja minua oikein alkoi ärsyttämään se, miten moni, kuten en minäkään aikaisemmin, ymmärrä kehonsa signaaleita.
Mikäli meillä ei ole todettu oireyhtymää ( ADHD) tms joka vaikeuttaa rentoutumista ja pysähtymistä, on kyse usein jostain aika vakavasti kuitenkin. Jos pysähtyminen ja rentoutuminen on todella vaikeaa, se kertoo yleensä siitä ettei kehomme voi hyvin. Kehomme voi olla liian ylikuormittunut, kuten useimmissa tapauksissa onkin. Taustalla voi olla pitkään jatkunut univaje, ylikunto tai jokin muu vastaava tilanne , joka kuormittaa ja stressaa kehoamme. Toki elämässä on aina tilanteita, joissa kehossa kuormittuu halusimme tai emme. Pienten lasten vanhempana esimerkiksi univaje ja sen seuraukset ovat taattuja, mutta silloinkin voi aina tehdä jotakin, esimerkiksi levätä silloin kuin lapsetkin.
Myös rentoutuminen on opeteltavissa oleva taito. Sen oppiminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Sen oppiminen voi olla todella turhauttavaakin, ainakin näin koin sen aikanaan itse. Muistan vuosi sitten joogan aloitettuani, miten ensimmäiset kerrat tuntuivat jotenkin todella vaikeilta. Kehossani oli hyvä olo, mutta sen jälkeen tuntui kuin olisin monta tuntia ollut jonkun toisen asialla. Välillä oli vaikeuksia keskittyä, ja lähinnä toivoin, että tunti olisi pian ohitse.. Kun koin ensimmäisen oikeasti perille menneen harjoituksen, oloni oli sanoin kuvailematon. Se virkeys, energisyys ja samanaikainen levollisuus olivat tunteena jotain niin mahtavaa, että olen jäänyt siihen tunteeseen koukkuun.
En tokikaan enää tee harjoituksia niin säännöllisesti vaikka pitäisi. Koska arkeni on tällä hetkellä niin paljon rauhallisempaa, voin kokea rentoutumisen hetkiä ja sen vaikutuksia muuta kautta. Toki kehoni kaipaa joogan fyysisiä vaikutuksia.
Nykyään minulle rentoutuminen tarkoittaa esimerkiksi omaa aikaa kahvikupillisen ääressä aamuisin ennenkuin muut heräävät. Rentoutumisen ei missään nimessä tarvitse olla mindfullnesia tai muuta vastaavaa, se voi olla myös jotain mielekästä tekemistä.
Se, että osaan itse ottaa tällä hetkellä rennommin on vaikuttanut koko kehooni positiivisesti. Rennosti ottaminen omalla kohdallani tarkoittaa siis sitä, etten enää suostu suorittamaan elämääni ja arjen tehtäviä. Vaan teen niitä siten, kuin se tuntuu mielekkäältä.
Ensinnäkin huomaan palautuvani fyysisestä rasituksesta paremmin, enkä ole niin altis erilaisille pöpöille kuin aikaisemmin. Rentoutumisella on suuri vaikutus keskushermostoon ja sitä kautta koko kehoon, verenkiertoon yms, tämän olen ainakin itse huomannut.
Yksi suurimmista vaikutuksista omassa kehossani on voimavaroissa. Miten voimavarani ovat lisääntyneet, miten se vaikuttaa uneeni ja sen laatuun, jopa nyt viimeisen raskaus kuukauden aikana. Lisäksi voimavarojen hyvä palautuminen näkyy myös henkisessä hyvinvoinnissa. Kyky sietää stressiä ja vastoinkäymisiä on parempi.
Olen miettinyt koko eilisen ja tämän aamun sitä, miksi suorittaminen tuntuu edelleen koko ajan määrittelevän arvokkuutemme ja tehokkuutemme? Vaikka tällä hetkellä koko ajan enemmän painotetan tasapainoa, mielen ja kehon hyvinvointia ja yhteispeliä? Miksi suorittamisesta on niin vaikeaa päästää irti?
Kommentit
Lähetä kommentti