MIkä motivoi minua pitämään huolta hyvinvoinnistani

Miksi haluan panostaa omaan hyvinvointiini.. Tietenkin haluan olla toimintakykyinen tulevaisuudessa ja nyt, haluan että pystyn tekemään nykyistä työtäni vielä vuosienkin päästä, mutta suurin motivaattorini siihen, miksi haluan panostaa omaan hyvinvointiini on ehdottomasti Äitiys!

Mikään ei ole niin tärkeää, kuin oma lapsen  kanssa vietetty aika. Haluan, että minulla on voimia ja energiaa leikkiä autoilla, rakentaa lumilinnoja, juosta kilpaa ja muuten olla aktiviinen oman poikani kanssa. Ja jos niin on tapahtuakseen, ehkä tulevaisuudessa minulla voi olla mahdollisuus olla Äiti useammalle lapselle, näin toivon. Kun ajattelen perheemme mahdollista kasvamista, motivaationi oman hyvinvointini edistämiseen vain kasvaa.

Onhan se niin, että jos lapsi voi huonosti, me aikuiset kärsimme. Tottakai se on myös niin, että jos aikuinen voi huonosti, lapsi kärsii. Ruuhkavuoien keskellä me vanhemmat emme usein ole edes tietoisia omasta tilastamme, jonka lapsi kuitenkin aistii. Nämä voivat ilmetä valnhemman osalta kireytenä, levottomuutena, liiallisena ankaruutena tms.
Myös vanhemman kokema stressi siirtyy lapseen.

Se miten minä voin ja miten perheeni voi riippuu arkisista valinnoista. Jokainen meistä kaipaa läsnäoloa ja rakkautta. Olen onneksi oppinut olemaan läsnä, kuuntelemaan ja keskustelemaan lapseni kanssa. Kun kunnolla heräsin siihen, että poikani hyvinvointi riippuu minun hyvinvoinnistani ja minun tekemistä valinnoista, aloin vasta kunnolla elämään sitä elämää, jonka koen hyväksi ja mielekkääksi. Koen elämäni olevan nyt todella mielekästa ja arjen ihanaa, sillä osaan tehdä oikeita valintoja.

Ei arki ole ruusuilla tanssimista, mutta se on täynnä sellaisia asioita, jotka tekevät siitä erityisen. On vain osattava olla läsnä, jotta voi huomata nämä asiat.
En tiedä niin ihanaa kuin sen, että saa olla mukana kun toinen kasvaa, oivaltaa asioita ja kokee onnistumisen tunteita. Mielestäni on tärkeää se, että arjen kiireistä huolimatta minulla on aikaa kuunnella lapseni kertomuksia, niin korkealentoisia kuin ne välillä ovatkin, kannustaa häntä silloin kun hän sitä tarvii ja ottaa syliin, kun läheisyyden kaipuu on suurin.



Minun toiveeni on, että pystyn aina olemaan lujan lempeä vanhempi, kannustava ja aktiivinen.

Se on mielestäni ihan hyvä tavoite.

Kommentit

Suositut tekstit