Suorittajan oivalluksia

Olen ollut vuosia suorittaja. Olen rehellisesti sanottuna suorittanut aivan kaikkea, joka ikinen elämän osa-alue on ollut suorittamista, koskaan en kuitenkaan ole ollut tyytyväinen omaan tekemiseeni. Vaikka olisin saanut kuinka paljon aikaan, aina olisi ollut vielä jotain mitä olisi pitänyt tehdä paremmin ja nopeammin.
Itselläni suoritatmainen on mennyt kaiken edelle, erityisesti terveyden. Pikkuhiljaa olen alkanut oppia miten jättää suorittaja minä taakse, ja nauttia siitä mitä tekee.
Oman kehon kuunteleminen on ollut yksi asia, mitä olen laiminlyönyt ja paljon. Olen ollut nyt äärimmäisen onnellinen siitä, että olen oppinut kuuntelemaan kehoni signaaleja.

Pari viikkoa sitten meidän perheeseen rantautui flunssa. Yleensä minä olen se, joka saa flunssan välittömästi ja sairastaa sitten niin voimakkaasti, että muutama viikko mennään pääkainalossa. Yrittäjyys on myös tuonut minulle sen ajatusmallin, että ei yrittäjä voi sairastaa. Jos sairastan, stressin määrä on älytön, joten ei siis ole varaa sairastaa. Tätä ajatusmallia noudattamalla olen kuitenkin siis toisinsanoen sairastanut koko ajan ja taukoamatta.
Nyt viimeiset peri viikkoa olen odottanut milloin flunssa iskee minuun. Onnekseni se ei ole tullut päälle, vaikka on hienovaraisesti ilmoittanut mahdollisesta tulostaan.
Eilen oloni oli todella jaksamaton. Mikään ei oikein lähtenyt, ja siinäkös suorittaja minä nosti päätnsä ylös ja melkein aloitti sen piiskaamisen siitä miten en saa mitään aikaiseksi.
jotain olen kuitenkin oppinut, ja kuuntelemalla omaa kehoani ja omaa oloani, päätin, että nyt on aika antaa keholle lepoa. Siirsin asiakkaani, ja lähdin kotiin.
Pelkkä makaaminen ei minulle sovi, joten asettauduin sohvalle hyvän kirjan kanssa ja vietin siinä aikaani koko illan. Pieni häivähdys ja pelko flunssan iskemisestä toki oli mielessä, mutta päätin, että nyt vain lepään, sitä kehoni nyt tarvii.
Nukuin ruhtinaalliset yhdeksän tuntia ja aamulla herätessäni oloni oli täysin normaali. Oli nautinto syödä normaali aamuihini kuuluva puuro ja lähteä töihin, vaikkakin ulkona satoi kaatamalla.
Yksi asia, josta tesin kehoni taistelevan flunssaa vastaan oli se, ettei mieleni tehnyt pariin päivään syödä juuri mitään, vaikka se on silloin juuri se suurin virhe, olla syömättä.

Tänään ollaan oltu täysin työn touhussa hierottu ja kirjoitettu. Työpäivää on jäljellä vielä seitsemän tuntia, mutta oloni on ihan hyvä.

Muistakaa, jos sairastatte, antakaa kehollenne lepoa ja ravintoa, sitä se kaipaa silloin eniten!


Kommentit

Suositut tekstit